Verkostot

VTT, FM Olli Matti Hokkanen

Mitä verkostot ovat? Verkostojohtamisen (metahallinnan) ja -arvioinnin näkökulmasta on mahdollista erottaa itseohjautuvia ja ylhäältä käsin ohjattavia verkostoja. Täydellisen itseohjautuvuuden verkostoissa tasa-arvoisessa asemassa olevat toimijat vaihtavat resursseja, tekevät päätöksiä vuorovaikutteisesti sekä keskustelevat asioista avoimesti. Ylhäältä käsin ohjattuun verkostoon kuuluu ulkoinen vauhdittaja tai myötävaikuttaja, joka voi rahoittaa toimintaa, tunnistaa vallitsevan toimintaympäristön sekä asettaa tavoitteita. (Vedung 2006.) Verkostoihin kuuluminen voi lisätä sosiaalista pääomaa (Scharpf 1997).

Castells ja verkostot

Verkostojen määrittelyssä ei voida sivuuttaa Manuel Castellsin laajaan empiiriseen aineistoon perustuvaa The Information Age-teosta. Tämä aikalaisdiagnoosi ilmestyi kolmessa osassa vuosina 1996–1998. Ensimmäisessä Verkostoyhteiskunnan nousu-osassa Castells (2010) kuvasi informaatioteknologian vallankumousta, globaalia taloutta sekä informaatioverkostoja (emt.). Toisen osan Castells (1997) nimesi Identiteetin voimaksi, jossa hän keskittyi sosiaalisen muutoksen kuvaamiseen verkostoyhteiskunnassa (emt.). Kolmas osa on Vuosituhannen-loppu, jossa Castells (2000a) analysoi muun muassa Neuvostoliiton romahtamista, neljännen maailman nousua, globaalia rikollisuutta sekä Euroopan yhdentymistä (emt.). Castellsille (2010) verkosto tarkoittaa toisiinsa kytkeytyvien noodien (nodes) eli solmukohtien järjestelmää. Noodin määrittely riippuu siitä, millaisesta konkreettisesta verkostosta on kysymys. Esimerkiksi kaupungit, arvopaperipörssit, poliittiset elimet, laboratoriot, katujengit, kansainväliset elokuvastudiot ja uutisryhmät muodostavat omia verkostojaan. Verkostot ovat dynaamisia ja avoimia järjestelmiä, jotka voivat laajentua ilman rajoja sekä integroida uusia noodeja sisäänsä. ”Valitsimilla” (switchers) on valtaa, koska ne voivat yhdistää verkostoja. (Emt., 437, 501−502.)

Keskusverkot ja kaupunkiverkostot

Kaupunkitutkimuksessa on syytä erottaa toisistaan keskusverkot ja kaupunkiverkostot. Hierarkkiset keskusverkot ovat korostuneet vanhemmissa maantieteellisissä tutkimuksissa, jotka ovat innostaneet tutkijoita myöhemmin tarkentamaan kaupunkisysteemien sääntöjä. Voidaan sanoa, että Walter Christallerin (1893−1969) ajattelussa kaupunkien verkko läpileikkaa sisäkkäisten skaalojen hierarkian. Christallerin klassinen väitöskirja Die Zentralen Orte in Süddeutchland ilmestyi vuonna 1933 ja käännettiin englanniksi vasta 1966. Christaller (1966) halusi osoittaa, että erikokoisten kaupunkien maantieteellisen jakautumisen taustalta on löydettävissä ohjaavia periaatteita. Hän mallinsi Etelä-Saksan keskusten muodostamia systeemejä markkinaperiaatteen, liikenneperiaatteen ja hallintoperiaatteen avulla. (Emt., 1−2. 61, 75, 78, 224−225.) Työnsä teoreettisessa osassa Christaller (1966) väitti, että keskukset ja niiden kanssa vuorovaikutuksessa olevat vaikutusalueet ovat hierarkkisessa suhteessa toisiinsa:

Vaikutusalueella [komplementaarialueella, eng. complementary region] tarkoitetaan sitä aluetta, jolle keskuspaikka [central place] on keskus.  − − Kutsukaamme ylemmän tason keskuspaikan vaikutusaluetta ylemmän tason vaikutusalueeksi [complementary region of a higher order] sekä alemman tason keskuspaikan vaikutusaluetta alemman tason vaikutusalueeksi [complementary region of a lower order] (Christaller 1966: 21; käännös saksasta englanniksi Carlisle W. Baskin; suomenkielinen käännös tekijän).

Castellsin informaatioyhteiskunnassa christallerilainen hierarkkinen keskusverkkomalli on problemaattinen. Tutkijat ovatkin kehittäneet uudenlaisia verkostomalleja, joissa esimerkiksi sentraliteetti on korvattu nodaliteetilla, vertikaalinen saavutettavuus horisontaalisessa saavutettavuudella, yhdensuuntaiset virrat kahdensuuntaisilla virroilla, liikennekustannukset informaatiokustannuksilla sekä täydellinen kilpailu epätäydellisellä kilpailulla. Perinteinen johtajuus-alamainen-jako on muutettu joustaviksi ja vastavuoroisiksi käytänteiksi. (Batten 1995: 320; Meijers 2007: 248; ks. myös Vartiainen 2016.)

Verkostoilla on erityinen merkitys käytännön suunnittelulle.  Maantieteilijöille verkostojen tunnuslukuja ovat kiertävyys, tiheys, yhdistävyys, maksimiyhdistävyys, syklomaattinen luku, halkaisija, noodien määrä, königin luku (noodin keskeisyys topologisesti), muotoindeksi ja linkin keskipituus. Erilaisissa liikennesuunnitteluratkaisuissa on päätettävä, miten verkostojen aiheuttamat logistiset ongelmat ratkaistaan ja miten verkostoja tulisi rakentaa kaupunkialueilla. Miten noodien saavutettavuutta voidaan parantaa? Verkostojen ratkaisuvaihtoehtoja edustavat Paul Revere’n ratsastus, kauppamatkustajan ongelma, hierarkkinen ratkaisu, yhteyksien maksimointi, rakentajan minimi ja kompromissi. (esim. Haggett 2001: 406−413.)

Linkit

Linkit tarkoittavat yhteyksiä tai reittejä verkostojen sisällä. Jonathan Beaverstock, Peter Taylor ja Richard Smith (1999; 2000) ovat analysoineet Lontoon globaalia ulottuvuutta maailmankaupunkien verkostossa (Kuvio 1). Beaverstock, Smith ja Taylor (2000) tarkastelevat, missä laajuudessa ulkoisia kirjanpito-, mainonta-, laki sekä finanssi- ja pankkipalveluita on tarjolla 54 maailmankaupungissa, kun Lontoosta käsin tehdään kansainvälistä liiketoimintaa. Britannian imperialistinen perintö selittää, miksi Toronton ja Sydneyn firmojen linkit Lontoon maailmankaupunkiin ovat yleisesti vahvoja. Minneapoliksen, Osakan ja Münchenin linkit Lontooseen ovat vähäisiä muihin maailmankaupunkeihin verrattuna. New York, Pariisi ja Hong Kong ovat vahvimpia palveluntarjoajia Lontoolle. Washington DC ja Bryssel erottuvat edukseen esimerkiksi lakipalveluita tarkasteltaessa. Düsseldorf pärjää erinomaisesti kirjapitopalveluissa.

Kuvio 1. Maailmankaupunkien linkit Lontooseen (Beaverstock et al. 2000: 130).

APSV-runko

Bob Jessop, Neil Brenner ja Martin Jones (2008) ovat pyrkineet jäsentämään sosiospatiaalista rakentumista. He työstävät APSV-rungon (TPSN-framework), jossa A = alue (T = territory), P = paikka (P = place), S = skaala (S = scale) ja V = verkosto (N = network). APSV:n avulla kaupunkia voidaan riittävän hyvin tutkia. APSV:n käsitteitä tulee tarkastella suhteessa toisiinsa, esimerkiksi skaalakäsitettä (S) pitää voida tarkastella suhteessa alueeseen (A), paikkaan (P) ja verkostoon (V) (Emt.). APSV-runko on kehitetty tuleville kriittisille kaupunkitutkimuksille, joilta edellytetään 2000-luvulla useamman maantieteellisen ulottuvuuden samanaikaista huomioimista. (Emt., 140.) APSV-rungossa vertikaalinen ontologia (ts. ”maantieteellinen tasoajattelu”) sekä litteä ontologia ovat yhdenlaisia analyysien ulottuvuuksia muiden joukossa.

Lähteet

Batten, David (1995). Network Cities: Creative Urban Agglomerations for the 21st Century. Urban Studies 32:2, 313−327.
Beaverstock, Jonathan, Peter Taylor & Richard Smith (1999). A Roster of world cities. Cities 16:6, 445−458.
Beaverstock, Jonathan, Richard Smith & Peter Taylor (2000). World-City Network: A New Metageography? Annals of the Association of American Geographers 90:1, 123−134.
Brenner, Neil (2011). Virkaanastujaisluento Harvardin yliopistossa. 12.3.2013. <http://www.youtube.com/watch?v=IK0CY499Kg>
Castells, Manuell (1997). The Power of Identity. 461s. T.J International Ltd, Pads-tow.
Castells, Manuell (2000a). End of Millennium. 448s. T.J International Ltd, Pads-tow.
Castells, Manuell (2010). The Rise of The Network Society. 597s. Alkuperäinen teos vuonna 1996. Markano Print Media Pte Ltd, Singapore.
Christaller, Walter (1966). Central Places in Southern Germany. 230s. Alkuperäinen teos vuonna 1933. Käännös Carlisle W. Baskin. PrenticeHall, New Jersey.
Haggett, Peter (2001). Geography. A Global Synthesis. 833s. G. Canale & C.S.p.A, Italy.
Jessop, Bob, Neil Brenner & Martin Jones (2008). Theorizing sociospatial relations. Environment and Planning D: Society and Space 28, 389 - 401.
Meijers, Evert (2007). From Central Place to Network Model: Theory and Evidence of a Paradigm Change. Tijdschrift voor economische en sociale geo-grafie 98:2, 245−259.
Scharpf, Fritz (1997). Games Real Actors Play. Actor-Centered Institutionalism in Policy Research. Westview Press, Boulder.
Vartiainen, Perttu (2016). Kaupungistuminen monivärikuvassa – 20 vuotta kau-punkiverkkotutkimusta. Yhdyskuntasuunnittelu 53: 3.
Vedung, Evert (2006). Konsten att utvärdera nätverkt. Stakes reporter 5/2006. 60s.